Auta! Lähisuhteessa tapahtuva henkinen väkivalta vaurioittaa väistämättä.

Henkisen väkivallan ja kaltoinkohtelun voidaan ajatella olevan paitsi yksilön, myös yhteiskunnan näkökulmasta merkittävä ongelma. Henkisen väkivallan kokeminen vaurioittaa ihmisen perusturvallisuutta ja se voi myös traumatisoida vaikeasti. Pahimmillaan pitkään jatkunut väkivalta vie ilon elämästä ja muuttaa kokemusta itsestä oman elämän asiantuntijana. Pelko ei kuulu hyvään elämään. Pelon ja uhan varjossa eläminen voi paitsi vaurioittaa mielen hyvinvointia ja sosiaalisia suhteita – se voi viedä myös työkyvyn ja mahdollisuuden olla täysipainoinen osa yhteiskuntaa.
Lähisuhdeväkivaltaan voi tottua. Huonon kohtelun jatkuessa siitä tulee osa normaalia. Voi olla myös niin, että olemme tottuneet siihen pelottavaan ja nöyryyttävään tapaan puhua toiselle ihmiselle jo omassa lapsuudessamme. Ylisukupolvinen henkisen väkivallan kulttuuri on kokemukseni mukaan osa melko tavallista tarinaa. Moni meistä ei puutu naapurin yksityisasioihin, vaikka se olisi väkivaltaa, pelkoa – jopa kauhua. Lähisuhteessa tapahtuva henkinen väkivalta on raadollista myös siksi, että tekijä on läheinen. Toisinaan väkivaltaiseenkin ihmissuhteeseen jäädään auttamishalun tai riippuvuuden vuoksi. Ei ole tavatonta, että pitkään jatkunutta vakavaa henkistä väkivaltaa sisältävä suhde jatkuu siksi, ettei uhri halua hylätä väkivallan tekijää.
Tampereen kaupungin lähisuhdeväkivaltatyö on osa sosiaali- ja kriisipäivystystä. Tieto aikuisen kokemasta lähisuhdeväkivallasta tai kaltoinkohtelusta voi tulla monessa muodossa viranomaisen tietoon. Hätäkeskuksen välittämässä viestissä voi olla maininta pelokkaasta ja sekavasta vanhuksesta, mutta asian tarkempi selvittely tuo esiin mahdollisesti jo pitkään jatkuneen painostuksen, pelottelun ja uhkailun. Ei ole tavatonta, että henkinen väkivalta on jatkunut vuosia tai vuosikymmeniä, ennen kuin se tulee ammattilaisten tietoon.
Henkinen väkivalta kuvataan usein piiloon jäävänä väkivaltana, joskin rohkenen olla tästä myös toista mieltä. Henkisen väkivallan tai kaltoinkohtelun tunnistaminen ei ole aina helppoa, siksi onkin tärkeää kysyä asiasta suoraan. Kysyä voi monella eri tavalla; ”Pelottaako sinua?”, ”Miten teillä riidellään?” tai ”Oletko huolissasi jostakin?”. Kysyessämme suoraan väkivallasta annamme ihmiselle mahdollisuuden kertoa kokemastaan. Yhdessä voimme tunnistaa koetun olevan väkivaltaa ja apua siihen olevan saatavilla.
Jokaisella meistä on mahdollisuus olla se ihminen, jolle voi kertoa kokemastaan ja jonka kanssa on turvallista puhua. Ammattilaisten on hyvä valmentaa itseään tunnistamaan ja ottamaan puheeksi mahdollinen lähisuhdeväkivalta. Lähisuhdeväkivaltaan puuttumisen päämääränä ammattilaisten näkökulmasta on väkivallan ehkäisy, sen loppuminen ja turvallisuuden lisääntyminen.
Tieto ja saavutettu ymmärrys lähisuhdeväkivallan vaikutuksista ja väkivaltailmiöstä yleisesti auttaa työntekijää ymmärtämään asiakkaan käyttäytymistä, valintoja ja toimintaa. Omaksuttu tieto auttaa ammattilaista toimimaan tilannetta myönteisesti edistävällä tavalla ja vähentämään turhautumisen tunteita, joita lähisuhdeväkivaltaan liittyvä työ saattaa aiheuttaa.
Voit opiskella aiheesta lisää mm. THL:n verkkokoulutuksen avulla ”Luo luottamusta – Puutu väkivaltaan” tai konsultoida väkivaltatyön asiantuntijoita. Väkivalta ei lopu vaikenemalla.
Noora Kannisto
Lähisuhdeväkivaltatyön sairaanhoitaja
Kliininen asiantuntija
Tampereen Kaupunki