Vaiettu vai vaimennettu kaltoinkohtelu

Kaltoinkohtelun muodot ovat jo tänä päivänä useimmille ammattilaisille tuttuja monimuotoisuudessaan. Kaltoinkohtelu ei ole muodoltaan vain fyysistä, psyykkistä tai seksuaalista. Se voi olla taloudellista hyväksikäyttöä, oikeuksien rajoittamista, hoidon ja avun laiminlyötyä tai jollain muulla tavalla ihmisarvoa alentavaa kohtelua.
 Ollessani kolmisenkymmentä vuotta sitten töissä seurakunnassa, ei vielä puhuttu vanhusten kaltoinkohtelun monimuotoisuudesta. Tapasin työssäni vanhuksia, jotka pelkäsivät aikuisen pojan ”tervehdyskäyntejä” eläkerahan tulopäivänä. Mieleeni on jäänyt erityisesti pariskunta, joka tuli diakonia vastaanotolle hakemaan taloudellista apua, kun rahat eivät riittäneet ruokaan ja välttämättömiin menoihin. Lopulta kävi ilmi, että poika vieraili säännöllisesti rahantulopäivinä, uhkaili ja vei suuren osan pariskunnan rahoista. Tilanne oli erityisen kipeä, koska hyväksikäyttäjä oli läheinen.  Oman pojan käytös synnytti pariskunnassa häpeää ja avuttomuutta ja aluksi heidän oli vaikea ottaa asiaa puheeksi. Asioihin voidaan kuitenkin puuttua vain, jos ongelmista ei vaieta. Häpeä ei saa olla este asiaan puuttumiselle. Taloudellisessa hyväksikäytössä on kyse vakavasta vääryydestä toista ihmistä kohtaan. Yhteistyö eri toimijoiden kanssa tuotti onnellisen lopputuloksen: poika saatiin hoidon piiriin ja pariskunnan sekä taloudellinen, mutta ennen kaikkea henkinen hyvinvointi parani huomattavasti.
Yhdessä olemme enemmän
Seurakunnan diakoniatyöntekijät ovat terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisia, jotka kohtaavat myös väkivallan uhreiksi joutuneita ikääntyneitä. Korona aikana diakoniatyöntekijät ovat kertonee eri puolilta Suomea, miten heitä huolestuttaa muun muassa kaltoinkohtelun lisääntyminen esimerkiksi omaishoitajaperheissä. Omaishoitaja saattaa olla niin väsynyt, ettei enää jaksa hoitaa muistisairasta läheistään vaan ottaa nyrkit avuksi tai jättää läheisen huonolle hoidolle.
Kun ikääntyneen lähisuhteissa ilmenee kaltoinkohtelua tai sen epäilystä, niin tilanne tulee kartoittaa kokonaisvaltaisesti ja syitä epäilyksille selvittää perusteellisesti. Palvelutarpeiden kartoittaminen on keskeinen osa kaltoinkohteluun liittyvää auttamista. Ikääntyneiden tukeminen ja rinnalla kulkeminen ovat keskeinen osa prosessia, jossa tarkoituksena on kaltoinkohtelutilanteeseen puuttuminen ja avun antaminen.
Yhteistyö eri tahojen kanssa on tärkeää, kun halutaan auttaa kaltoinkohtelun kohteeksi joutunutta ikääntynyttä. Me eri auttajatahot voimme tehdä yksin vähän mutta yhdessä enemmän.
Irene Nummela
Asiantuntija
Kirkkohallitus