Henkinen väkivalta ja kaltoinkohtelu

”Ei haukku haavaa tee” kuuluu vanha suomalainen sananlasku. Usein nuo vanhat sanonnat ovat kiteyttäneet sisäänsä suuren viisauden. Tuosta edellä mainitusta sananlaskusta olen eri mieltä. Ilkeät sanat, pahan puhuminen ja uhkailu jättävät syvän jäljen. Henkinen kaltoinkohtelu on piiloväkivaltaa, joka vaikuttaa ihmiseen sisimpään. Siihen on vaikea puuttua, koska se ei jätä ulkoisia tuntomerkkejä, kuten mustelmia tai haavoja. Henkinen väkivalta murentaa itseluottamuksen. Kaikki väkivallan muodot sisältävät psyykkistä väkivaltaa. Lyöntiä edeltää pelko.
Kätketyt äänet – tapahtuman teemana on tänä vuonna ikääntyneisiin kohdistuva henkinen kaltoinkohtelu ja väkivalta. Suvanto ry:n asiakastyössä sitä esiintyy runsaasti. Suvanto-Ryhmissä henkinen väkivalta esiintyy usein ryhmäläisten puheissa. Henkinen kaltoinkohtelu on murtanut heidän luottamuksensa toisiin ihmisiin. Ryhmäläiset ovat kertoneet, että usein juuri henkisen väkivallan seurauksia on kaikkein raskainta kantaa. Psyykkinen väkivalta voi johtaa traumaattiseen stressiin, ahdistuneisuuteen ja masennukseen ja se vaikuttaa kohteensa jaksamiseen ja mielenterveyteen.
Psyykkisessä väkivalassa ikäihmiselle tuotetaan tarkoituksellisesti henkistä ahdistusta ja pelkoa esimerkiksi nimittelemällä, huutamalla tai kohtelemalla häntä muutoin alentavasti ja loukkaavasti. Mitätöiminen, nöyryyttäminen, pelottelu, uhkaileminen, kiristäminen ja eristäminen ovat sen ilmenemisen muotoja. Emotionaalisesta väkivallasta puhutaan silloin, kun teon tai tekemättä jättämisen taustalla vaikuttaa voimakas tunneriippuvuus tekijän ja kokijan välillä. Esimerkiksi ikääntyneen oma aikuinen lapsi voi uhata estää häntä tapaamasta lapsenlapsiaan, jos tämä ei anna rahaa säännöllisesti tai kirjoita nimeään esimerkiksi matkapuhelimien liittymäsopimuksiin.
Suurta osaa ikääntyneisiin kohdistuvasta väkivallasta ei havaita. Taustalla on usein ikääntyneen kokemia esteitä kertoa asiasta ja perheen ulkopuolisten, esimerkiksi hoiva- ja hoitotyöntekijöiden vaikeuksia tunnistaa tilannetta. Terveydenhuollolla on tärkeä merkitys väkivallan tunnistamisessa ja ikääntyneiden uhrien ja tekijöiden ohjaamisessa ja tukemisessa jatkoavun saamiseksi. Vaikeutena on sopivien keinojen ja kaltoinkohtelun tunnistamisen välineiden puuttuminen, palvelujen hajanaisuus ja eri viranomaisten yhteistyön heikkous. Ammattihenkilöstö kokee myös osaamattomuutta usein monimutkaisissa ja monitahoisissa tapauksissa ja se vaikeuttaa ikääntyneiden auttamista. Henkinen väkivalta murtaa kohteensa kyvyn luottaa toisiin ihmisiin, jolloin myös avunhakeminen ja luottamus avustaviin tahoihin voi olla vaikeaa.
Henkistä väkivaltaa kokenut kaipaa ymmärrystä ja sitä, että hänet otetaan vakavasti. Hänen kokemuksiaan ei tule vähätellä. Vähättely on nöyryyttävää ja lisää väkivallan kokemusta. Tieto henkisen väkivallan määritelmistä ja väkivaltaan liittyvästä lainsäädännöstä on hyvä olla kaikkien tiedossa. On tärkeää muistaa, että henkinen väkivalta on rikos.
Päivi Helakallio
Vanhempi suunnittelija
Turvallisen vanhuuden puolesta-Suvanto ry