Ikääntyneiden arjessa sairautta, yksinäisyyttä ja pientuloisuutta, huoli-ilmoitus tarpeen

Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n Huomisen kynnyksellä -tutkimus avaa ikääntyneiden tuntoja. Haastatteluissa selvitettiin suomalaisten 55–84-vuotiaiden käsityksiä mm. ikääntyvien ja iäkkäiden ihmisten ongelmista. Tutkimuksen mukaan ikääntyneiden suurimmiksi koetut huolet ja ongelmat tänä päivänä ja myös tulevaisuudessa ovat eläkkeiden pienuus, ikääntyneiden hoivapalveluiden laatu ja yksinäisyys. Myös sosiaali- ja terveyspalveluiden heikko saavutettavuus ja taloudelliset vaikeudet huolestuttavat. Osa ikääntyneistä kokee huolta siitä, riittäkö eläke säälliseen elämään kymmenen vuoden kuluttua. Moni kokee sen arjessaan jo tänään.

Pienituloisten lukumäärä maassamme Tilastokeskuksen tuoreimman tilaston mukaan vuonna 2017 oli 654 000 henkeä. Määrä nousi 31 000 hengellä edellisvuodesta. Sosioekonomisista ryhmistä lukumääräisesti eniten pienituloisia on eläkkeensaajien ryhmässä, jossa heitä on noin 194 000 henkilöä. Vuoden aikana pienituloisten eläkkeensaajien määrä oli noussut 20 000:lla hengellä. 75 vuotta täyttäneistä 105 000 henkilöä oli pienituloista.

Ikääntyneiden määrä kasvaa vauhdilla. Arvioidaan, että vuonna 2030 yli 65 vuotiaita on väestöstä 26,2 prosenttia eli lähes 1,5 miljoonaa henkilöä. Ikääntyneemme asuvat pääsääntöisesti kotona, ovat toimintakykyisiä ja aktiivisia. He ovat yhteiskuntamme suuri voimavara. Mitä iäkkäämmäksi tulee sen todennäköisempää kuitenkin, on myös yksinasuminen ja palveluiden kasvava tarve.

Päivi Ahosola tuo väitöksessään Vanhushoivapolitiikan uusfamilismi – Omaisettomat hoivan tarvitsijat institutionaalisen hallinnan kohteena esiin niiden vanhusten asemaan ja mahdollisuuksiin liittyviä tämän päivän haasteita. Vanhukset, joilla ei ole omaisia tai läheisiä, ja jotka ovat virallisen hoivan varassa. Tämän päivän yhteiskunnassa turvaudutaan paljon omaisiin ja heillä on paljon roolia omaistensa hoivaajina, palveluiden turvaajina ja varmistajina. Omaisten ”varaan” lasketaan paljon. Kaikilla ei kuitenkaan ole omaisia ja läheisiä. Kuinka turvaamme heidän hyvän ja turvallisen arjen. Lähellä olevien ihmisten merkitys korostuu entisestään.

Mitä tehdä ja kuinka toimia, kun herää huoli ikäihmisestä? Kun huomaa, että ikäihminen ei kykene huolehtimaan itsestään, terveydestään tai turvallisuudestaan. Meillä jokaisella on oikeus, ellei kansalaisvelvollisuus huomioida tämä. Me voimme tehdä huoli-ilmoituksen sosiaali- tai terveydenhuollon tarpeessa olevasta iäkkäästä henkilöstä viranomaiselle. Ilmoituksen saavuttua iäkkään henkilön palvelutarpeen selvittäminen tulee käynnistää viipymättä.

Suuri haaste on kuitenkin vielä tänä päivänä tiedon löytämisen vaikeus. Netti on tietoa tulvillaan ja sinne myös kaikki mielellään ohjataan. Tietoa ei ole helppoa kuntien sivuilta löytää, eivätkä kaikki edes nettimaailmassa toimivia osaajia ole. Tilastokeskuksen (2017) mukaan vanhimmista ikäihmisistä, 75–89-vuotiaista vain 37 prosenttia käytti nettiä. Tiedon saaminen tuleekin turvata myös muita välineitä apuna käyttäen kirjallisesti ja kasvokkain. Onneksi monissa kunnissa ja kaupungeissa on perustettu Ikä- ja senioritoreja, palveluneuvontapisteitä ja puhelinpalveluita kohdistettuna ikääntyneille. Usein näihin pisteisiin ilmoituksen voi helposti tehdä. Haasteena on tiedon jalkauttaminen sitä tarvitseville. Omassa työssäni olen tullut huomanneeksi, ettei tieto palveluista ole aina ikääntyneitä saavuttanut. Neuvontaa ja ohjausta on siis tehostettava. Mistä ikääntynyt ei tiedä, ei hän osaa kysyäkään. Olkaamme siis valveutuneita, otetaan puheeksi, selvitetään vaikka yhdessä. Välitetään toisistamme.

 

Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry
Tarja Pajunen, sosiaalipoliittinen asiantuntija