Henkinen väkivalta osana seksuaaliväkivaltaa ja ikääntyneen uhrin oikeusturva

Henkinen väkivalta on yhä Suomessa juridisesti vaikeasti tunnistettavissa. Tähän on kiinnitetty huomiota myös Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn yleissopimuksen eli Istanbulin sopimuksen täytäntöön panoa seuraavan GREVIO:nSuomea koskevassa viimeisimmässä raportissa. Se on huomauttanut Suomea tästä ongelmasta ja vaatinut, että henkinen väkivalta tulee sisällyttää tarkemmin Suomen rikoslakiin.
Henkinen väkivalta tarkoittaa toisinaan heikomman osapuolen valtaansa ottamistaja hänen seksuaalisen itsemääräämisoikeutensa ohittamista. Seksuaalista väkivaltaa tapahtuu valitettavasti myös ikääntyneiden parisuhteissa. Raiskaukseen ja/tai hyväksikäyttöön on voinut liittyä kumppaniin kohdistunutta painostamista, kiristämistä, mitätöimistä, alistamista, nöyryyttämistä tai riippuvuussuhteen törkeää väärinkäyttöä. Henkinen väkivalta on usein piilorikollisuutta, ja vielä useammin se on sitä osana seksuaalista kaltoinkohtelua. Haavoittuvia uhreja ei osata tunnistaa, eikä vieraiden edessä sulavasti käyttäytyvää puolisoa uskalleta epäillä seksuaalirikolliseksi edes uhrin niin kertoessa tai muiden hälytysmerkkien soidessa.Puuttumattomuuden periaatteella näissä asioissa eri kulttuureissa on pitkä perinne, niin myös Suomessa kuten tiedämme. Juuri ikääntyneet ovat eläneet aikakauden, jolloin esimerkiksi raiskaus ei ollut rikos avioliitossa. Uhrien oikeudelliseen asemaan on alettu kiinnittää vakavammin huomiota vasta viime vuosina. Uhri on kantanut tekijälle kuuluvan häpeän ja syyllisyyden tunteet, ja valitettavan usein niin tapahtuu edelleen.
Seksuaalirikoslainsäädännön uudistamista koskeva hallituksen esitys on nyt viime silausta vailla. Raiskauksen määritelmää muutetaan, ja toivoaksemme myös uhrin haavoittuvuus tulee aiempaa selkeämmin huomioiduksi lainsäädännön soveltamisessa. Voimme kaikki vaikuttaa lainsäädännön lopulliseen muotoon. Suostumus käsitteenä ei ole sieltä helpoimmasta päästä oleva asia oikeuskäytännössä ja rikosprosessissa. Todistelu tuottaa ongelmia. Tämän vuoksi lähisuhdeväkivaltaa ja etenkin siihen liittyvää henkistä väkivaltaa osana raiskauksia, seksuaalista hyväksikäyttöä ja seksuaalisiin tekoihin pakottamista ei koskaan oteta esille liikaa. Toivon, että me kaikki olemme nyt silmät tarkkoina hallituksen esitystä lukiessamme. Järjestötoimijoiden käytännön kokemuksia ja asiantuntijuutta on syytä käyttää lausunnoissamme. Se, miten lakiteksti on muotoiltu, ja mitä esimerkkejä lain perusteluosioissa on käytetty, ei ole yhdentekevää tulevan oikeuskäytännön muodostumisessa. Myös ikääntyvien uhrien oikeusturva ja suojelu edellyttävät viimeistään nyt toimiamme.
Riitta Silver
Kehittämispäällikkö, oikeudellinen työ
Raiskauskriisikeskus Tukinainen
Tukinainen ry
www.tukinainen.fi
www.senjanetti.fi