Apua on saatavissa, kun avuntarve tunnistetaan

Tänä keväänä, korona-aikaan, ovat polisille tulleiden kotiväkivaltaan liittyvien ilmoitusten määrät lisääntyneet. Oman arviomme mukaan myös vanhoihin ihmisiin kohdistuva välivalta ja kaltoinkohtelu on lisääntynyt. Koti ei ole jokaiselle meistä turvallinen paikka. Joillekin se on pelon, turvattomuuden ja ahdistuksen tunteen pesäke. Joitakin ahdistaa yksinäisyyden tunne, toisille pelkoa ja turvattomuutta tuovat läheinen tai läheiset ihmiset. Näin ei missään nimessä tulisi olla, jokaisella meistä on oikeus turvalliseen elämään ja ympäristöön, kotiin, missä ei tarvitse pelätä.
Lähisuhdeväkivaltaan ja kaltoinkohteluun liittyy vahvasti avuttomuus ja keinottomuus – niin uhrilla kuin tekijälläkin. Häpeä ja pelko estävät niin väkivaltaa kohdannutta kuin väkivaltaisesti käyttäytyvää ihmistä hakemasta apua omaan tilanteeseensa. Vaikka yhteiskunnassamme on apua ja tukea tarjolla, niin väkivallan tekijälle kuin kokijallekin, niin liian usein avuntarvitsijat ja tuentarjoajat eivät kohtaa.
Valitettavan usein kaltoinkohtelusta ja väkivaltakäyttäytymisestä tulee toistuvaa ja tilanteet pääsevät etenemään ja raaistumaan. Osapuolilla itsellään ei välttämättä enää ole voimavaroja, halua tai uskallusta hakea apua omaan tilanteeseensa. Tällöin lähipiirin ihmisillä, esimerkiksi perheenjäsenet, sukulaiset, naapurit, on ensiarvoisen tärkeä rooli kaltoinkohteluun ja väkivaltaan puuttumisessa. Viime vuosina kehitetty ja laajalle levinnyt Huoli-ilmoituksen teko on yksi keino puuttua, jos epäilee iäkkään ihmisen olevan avuntarpeessa, myös väkivallan tai kaltoinkohtelun uhrina. Lisätietoa huoli-ilmoituksen tekoon saa esimerkiksi omasta kunnasta (Ilmoitus iäkkään ihmisen palvelutarpeesta).
Kysymällä myös vanhalta ihmiseltä itseltään, kuinka hän pärjää, tai onko jotain harmia, voi vielä varmentaa omia tehtyjä havaintoja.  On hyvä huomata, että kaltoinkohtelun aiheuttama aiheeton häpeätahra tai aiheellinen pelko, voivat estää uhria myöntämästä avuntarvetta tai väkivaltatilannetta. Ilmeinen avuntarve on aina ilmoitettava. Se ei voi olla ainoastaan yksilön oma asia, vaan sillä on myös yhteiskunnallinen ulottuvuus. Avun saaminen ja autetuksi tuleminen lisää yhteiskunnallista luottamusta, turvallisuutta ja sosiaalista pääomaa. Puuttuminen on välittämistä.
Avun pyytäminen ja avun hakemisen kanavat on saatava niin yksinkertaisiksi ja helpoiksi, että ihminen voi, osaa ja kykenee hakemaan apua. Avun pyyntöön on reagoitava välittömästi, koska usein ihminen on tehnyt valtavan henkisen matkan, ennen kun avun pyytäminen tapahtuu. Väkivalta- ja kaltoinkohtelutilanteissa on avuntarpeessa olevalla ihmisellä oikeus saada apua oikea- aikaisesti. Tiivis ja toimiva yhteistyö eri auttajatahojen välillä on edellytys oikea-aikaiselle osaavalle auttamiselle.
Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry:n puolesta haluamme kiittää kaikkia niitä toimijoita, jotka tarjoavat erilaisia tukimuotoja vanhojen ja iäkkäiden ihmisten väkivalta- ja kaltoinkohtelutilanteissa. Erityisesti haluamme kiittää jäsenyhteisöämme Suvanto ry:tä tärkeästä työstä paremman vanhuuden puolesta.
Toiminnanjohtaja Virpi Dufva ja suunnittelija Päivi Tiittula,
Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry