Gerontologinen sosiaalityö iäkkäiden asiakkaiden tukijana henkisen väkivallan tilanteissa

Toimin Helsingin kaupungilla johtavana sosiaalityöntekijänä gerontologisessa sosiaalityössä, jossa päivittäin kohtaamme haasteellisissa elämäntilanteissa olevia iäkkäitä henkilöitä. Usein asiakkaillamme on arjessaan monenlaisia haasteita, köyhyyttä ja huono-osaisuutta. Asiakkaiden kanssa tehtävän työn tavoitteena on vahvistaa ja ylläpitää asiakkaiden hyvinvointia ja osallisuutta heidän arjessaan. Tukea heitä heidän elämänsä kulussa siten, että siitä voisi muodostua heille omanlaisensa, hyvä elämä.
Asiakkaaseen kohdistunut henkinen väkivalta (epäily tai jo todettu) asettaa asiakkaan erityistä tukea tarvitsevan tilanteeseen. Tällöin hänen omatyöntekijänään toimii sosiaalityöntekijä ja usein tilanteissa työskentely vaatii myös aktiivista verkostotyöskentelyä. Keskityn kirjoituksessani siihen, millaisena gerontologinen sosiaalityö näyttäytyy näissä tilanteissa asiakkaiden kanssa työskennellessä.
​Asiakkaidemme arjessa kohtaamissa henkisen väkivallan tilanteissa korostuu tilanteiden pitkittyneisyys sekä monikerroksisuus. Mukana on monia riskitekijöitä, jotka voivat liittyä muun muassa asiakkaan sosiaaliseen verkostoon, taloudelliseen tilanteeseen, elämänhallinnan ongelmiin sekä terveydentilan heikkenemiseen. Usein tilanteisiin nivoutuu myös huoli läheisen selviämisestä sekä vastuunottoa siinä tukemisessa, esimerkiksi taloudellisesti avustamalla. Näin myös niissä tapauksissa, kun iäkkäällä eivät rahat riitä edes omien tarpeellisten kulujensa kattamiseen. Tilanteissa on usein läsnä myös häpeä sekä mahdollisesti pelko siitä, mitä tapahtuu, jos muutosta lähdetään hakemaan. Huolta herättää, miten läheinen reagoi muutokseen, katkeavatko ehkä harvalukuisetkin ihmissuhteet ja niin edelleen. Myös tieto mahdollisesta avun saamisesta tilanteeseen voi olla kadoksissa.
Näin perheen ulkopuolelta katsottuna iäkkään asiakkaan ja hänen perheensä olemassa olevat toimintamallit näyttäytyvät usein nurinkurisina näissä henkisen väkivallan tilanteissa. Arjen kuormittavistakin käytännöistä on voinut muodostua rutiineja, joita asiakas itse ei enää tunnista tai hän ei koe voivansa vaikuttaa niihin millään tavoin. Toisinaan tilanteiden ratkaisemisen suhteen iäkäs asiakas on ehkä jo luovuttanut, kun keinoa kuormittavasta tilanteesta pääsemiseksi ei ole löytynyt tai voimavaroja ratkaisujen etsimiseen ei enää ole.
Henkisen väkivallan näkymättömyys tekee sen vaikeaksi havaita. Sitä piilotellaan ja kannetaan perheen salaisuutena. Sen tunnistaminen vaatii, että asiakkaan tilannetta kuunnellaan herkällä korvalla olemalla aidosti läsnä ja myös ottamalla rohkeasti vaikeitakin asioita puheeksi. Vaikka henkisen väkivallan ei tule olla sallittua, on tärkeää, että sitä kohdanneen henkilön lisäksi myös sitä tuottava henkilö voi rohkaistua kertomaan asiasta ilman suoraa tuomitsemista. Keskeistä on päästä käymään aiheesta keskustelua ja yrittää yhdessä löytyy tie ulos kuormittavasta, ei-hyväksyttävästä tilanteesta.
Gerontologisen sosiaalityön kontekstissa tehtävässä paneutuvassa ja suunnitelmallisessa psykososiaalisessa tukemisessa korostuu iäkkään asiakkaan elämänkulun ja –historian sekä ikääntymisen mukanaan tuomien muutosten kokonaisuuden ymmärtäminen suhteessa asiakkaan nykyisiin haasteisiin. Työskentely rakentuu luottamuksen kautta ja on pääsääntöisesti pitkäkestoista ja pienin askelin etenevää. Vaikka tilanteet ovatkin kuormittavia, on tärkeää löytää myös mahdollisia, pieniäkin olemassa olevia voimavaroja ja sitten työskentelyn kautta vahvistaa niitä ja löytää myös ehkä uusiakin voimavaroja.
Gerontologinen sosiaalityö vaatii työntekijältä paljon harkintaa ja vastuunottamista, kun toisaalta meidän tulee tarvittaessa suojella asiakasta kaltoinkohtelulta ja samalla pyrkiä kunnioittamaan hänen itsemääräämisoikeuttaan. Toisinaan näissä tilanteissa on meillä viranomaisina velvollisuus puuttua niihin myös asiakkaan itsemääräämisoikeutta rajoittaen asiakkaan suojelemiseksi. Oman haasteellisuuden työhön tuo myös asiakkaiden toivottomuuden kokemusten kohtaaminen ja samalla toivon kannattelu. Kaiken kaikkiaan on kuitenkin rohkaisevaa huomata, että myös vaikeissa elämäntilanteissa voi tapahtua käänne kohti vahvempaa hyvinvointia ja elämänlaatua. Myös asiakkaan toimijuuden vahvistumiseen on hyvät mahdollisuudet yhteisen työskentelyn myötä.
Mari Helin
Johtavana sosiaalityöntekijänä
Helsingin kaupunki