Miksi Onni löytyi metsästä? Lehdet kertoivat surullista tarinaa muistisairaasta 79-vuotias Onnista, joka eksyi lähimetsään Tampereella.  Naapurit olivat seuranneet huolestuneina vanhuksen tilannetta jo pitkään: Onnista oli tehty ilmoituksia ja huoli oli viestitetty viranomaisille. Onni oli eksynyt ennenkin, kulkenut vähissä vaatteissa pakkasella ja etsinyt ruokaa roskalaatikoista. Hallinnon kiemuroissa Onni kuitenkin hukkui, eivätkä ilmoitukset johtaneet toimenpiteisiin. Onnin hyvinvoinnista ja turvallisuudesta ei huolehdittu hänelle soveltuvalla tavalla.  ”Onni kuoli metsään, kun jätettiin heitteille”, kirjoitti lukija Aamulehdessä (9.5.2015). Suomalaiset ovat olleet tunnetusti lainkuuliaista kansaa. Viimeaikaisten uutisten perusteella voisin kuitenkin väittää, että suomalaisten lainkuuliaisuus on kärsinyt inflaation. Mistä muusta kertovat uutiset omaisten yhteydenottojen kirjaamatta jättämisestä, läheisten huolen ohittamisesta tai muistamattoman vanhuksen kotiuttamisesta sairaalasta keskellä yötä? Omaisten viestit ja uutiset kertovat siitä, että vanhuspalvelulain henki ei toteudu nykypäivän palveluissa.  Kotihoidon työntekijät kertovat, että kaikki vanhukset eivät saa tarvitsemaansa apua. Lisäksi hoitajien vanhuksille tarjoamasta palveluajasta joudutaan tinkimään. Liian moni muistamaton ja paljon apua tarvitseva vanhus asuu yksin kotona. Hoitajat kantavat heistä huolta oven sulkeuduttua. Meillä Suomessa on edistyksellinen vanhuspalvelulaki, ja saamme olla siitä ylpeitä. Vanhuspalvelulain mukaan kunnan on järjestettävä vanhusten sosiaali- ja terveyspalvelut, selvitettävä heidän palveluntarpeensa ja järjestettävä palvelut niitä tarvitseville. Lain mukaan kunnassa pitää olla vanhustyön asiantuntijoita ja henkilökuntaa tuottamaan asiakaslähtöisiä palveluja ja hoivaa iäkkäille kuntalaisille. On tärkeää, että vanhuksia kuullaan ja heidän näkemyksiään kunnioitetaan, kun ammattilaiset tekevät päätöksiään. Vanhuspalvelulaki velvoittaa eri tahoja ilmoittamaan iäkkään henkilön palveluntarpeesta. Onnistakin oli kannettu huolta ja ilmoitettu kotihoitoon, mutta apu ei tullut ajoissa. Lain ilmoitusvelvollisuus koskee myös sosiaali- ja terveysalan ammattihenkilöitä, jotka työskentelevät pääasiassa jo palvelujen piirissä olevien asiakkaiden kanssa. Ammattihenkilöllä on oikeus ja velvollisuus ilmoittaa havaitsemastaan  palveluntarpeesta – oli vanhus sitten palvelujen piirissä tai vielä niiden ulkopuolella. Ilmoitusvelvollisuus on hyvä asia. On tärkeää, että ammattihenkilöt ovat tietoisia vanhuspalvelulain vaatimuksesta ja toimivat sen mukaan. Ilmoitusvelvollisuus koskee meitä kaikkia, kun huolemme herää vanhuksen pahoinvoinnista. Mutta ilmoittaminen ei yksin auta, vaan kunnan viranhaltioiden on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin palveluntarpeiden kartoittamiseksi ja palvelun järjestämiseksi sitä tarvitseville. Kaikkein tärkeintä on huomioida ihminen Palataan mediassa esillä olleisiin uutisiin epäonnistumisista vanhusten hoidossa. Kotihoidossa, erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa tarvitaan inhimillisyyttä ja tietoa ikääntyneistä ja heidän tarpeidensa moninaisuudesta. Siinä missä keski-ikäinen voidaan lähettää yöllä yksin kotiin, on iäkkään potilaan kohdalla tehtävä taustatyötä ennen kotiutusta. Vanhuspalvelulaki edellyttää, että terveydenhuollon laitoksesta kotiutuvasta iäkkäästä henkilöstä on ilmoitettava etukäteen sosiaalihuollon vastaavalle viranhaltijalle. Vanhuksen kotiin paluun on oltava turvallista. Kun toimitaan lain hengen mukaan, vanhukset voivat luottaa oikea-aikaiseen apuun. Silloin edellä mainittujen kaltaisille uutisille ei ole enää tarvetta. Silloin voimme olla Suomessa ylpeitä hyvästä, asiakaslähtöisestä vanhustenhuollosta, jossa kukaan ei jää heitteille. Soili Nevala, asiantuntija Suomen lähi- ja perushoitajaliitto, SuPer ry