Kirjailija Pirkko Kolbe kuvaa satuttavan osuvasti vanhenemista kirjassa Ei aika eläen lopu. Suosittelen kirjaa, jos sen vielä jostain löytää. Ikäännymme jokainen joka päivä. Vanhenevan ihmisen elämä on yksilöllistä, eikä kaikkien arki ole suinkaan onnellista. Vuosittain vietettävä kansainvälinen Ikääntyneisiin kohdistuvan väkivallan vastainen kampanjapäivä 15.6 on paras hetki pohtia käsitteen – kaltoinkohtelu – moniulotteisuutta ja havahtua huomaamaan, miten monella tavalla ikääntyviä ihmisiä voidaan kohdella kaltoin. Tämän vuoden teemana on taloudellinen kaltoinkohtelu.

Kolbe pohtii kirjassaan perheväkivaltaa, jossa alkoholisoituva tai huumeita käyttävä lapsi tulee ja tyhjentää vanhuksen eläketilit. Tai kun vanhus ei uskalla hakeutua palvelutaloon, koska silloin lasten perintöosat pienenisivät. ” Kyllä muori pärjää, on se pärjännyt tähänkin asti.” Nämä ovat meille tuttuja taloudellisen kaltoinkohtelun muotoja. Mutta onko viranomaisten kielen muuttuminen kapulakieleksi tai pankki- ja vakuutus- tai KELA palveluiden siirtyminen verkkoon taloudellista kaltoinkohtelua? Väitän, että jossain määrin on. Digitaaliset palvelut suosivat nuorempia vanhusten ja muuten kehityksestä syrjäänjäävien kustannuksella. Pitäisi olla enemmän vaihtoehtoja.

SOTE-uudistuksesta käytävä keskustelua on vaikeaselkoista, koska monet käsitteet ovat vieraita ja mallit hyvin monimutkaisia. Uudistus tulisi vaikuttamaan voimakkaasti ikääntyneiden ihmisten palveluihin tulevaisuudessa. Pankki- ja vakuutuspalvelut ovat jo siirtyneet pääosin verkkoon. Ikääntynyt ihminen, joka tarvitsee taloudellisissa asioissa apua, on entistä enemmän riippuvainen asiantuntijoiden neuvonnasta. Uutisista olemme kuulleet, miten vanhuksia on johdettu harhaan. Heitä on huijattu tai ainakin ohjattu toimimaan eettisesti arveluttavasti. Pankkeihinkaan ei voi enää luottaa kuten vanhuksemme ovat tottuneet niihin elämässään luottamaan.

Entä Kelan taksipalvelut? Helsingin Sanomat uutisoi uudistuksesta 18.5 otsikolla ”Taksimatkojen hinnat yhä arvoitus. Huijauksien ehkäisemiseksi asiakkaalle pitää kertoa etukäteen, jos kyyti maksaa yli 100 euroa”. Kelakorvattavien taksikyytien periaatteet muuttuvat. Tutun taksikuljettajan tilaaminen ei ole enää itsestään selvyys. Kelan taksimatkat tulee osata tilata maakunnallisesta tilausvälityskeskuksesta. Eikä tässä kaikki. Vanhukset ovat tässäkin tilanteessa haavoittuvassa asemassa.

Taloudellisen kaltoinkohtelun moniulotteisuus on tunnistettava ja ryhdyttävä nopeasti kehittämään ikääntyvien turvallisuutta lisääviä palveluja. Ammattilaisia tulee kouluttaa neuvomaan ja pitämään ikääntyvien oikeuksista huolta. Avainasemassa tässä ovat ammattilaiset, kuten lähihoitajat, jotka kohtaavat vanhuksia päivittäin kodeissa, palvelutaloissa ja sairaaloissa.

Soili Nevala
asiantuntija
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer