Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton Ikäteknologiakeskus julkaisi eilen tutkimuksen Pankkipalvelut kuuluvat kaikille – Miten turvataan iäkkäiden pankkiasiointi digiyhteiskunnassa? Olin mukana avustamassa tutkimuksen teossa ja Kätkettyjen äänien tämän vuoden teema, taloudellinen hyväksikäyttö, tuli kieltämättä aineistoon perehtyessä useammankin kerran mieleen.

Pankkiasiointia toisen tunnuksilla

Pankkikyselyyn vastasi lähes 3000 ihmistä ja otos on sen verran suuri, että tulokset ovat yleistettävissä. Verkossa kyselyyn vastasi 1993 ihmistä ja paperilomakkeella 900. Paperilla vastanneista 20% oli antanut toisen ihmisen, usein puolison tai lapsen, käyttää omia pankkitunnuksiaan. Netissä vastanneista taas 20% oli avustanut jotakuta tämän pankkitunnuksilla. Toisten pankkitunnuksilla asiointi on laitonta, joten 40% on varsin suuri määrä ihmisiä. Yli 60-vuotiaita oli Suomessa vuonna 2017 lähes 1,5 miljoonaa. Tästä määrästä 40% tarkoittaa 600 000 ihmistä.

Mikäli seniorilla ei ole muita mahdollisuuksia kuin turvautua toisten apuun, voivat muunkinlaiset laittomuudet ja taloudellinen hyväksikäyttö lisääntyä, kuin ”pelkkä” tunnusten väärinkäyttö. Tällöin saattaa olla todennäköisempää, että seniorin eläkesäästöt ryövää hänen vävynsä, kuin tuntematon, hiihtomaskinen pankkiryöstäjä.

”Kaikilla ei ole sitä Internettiä”

Tässä tilanteessa myös pankkien tulisi tulla ikääntynyttä väestöä vastaan ja tarjota heille tarpeeksi erilaisia tapoja hoitaa pankkiasioitaan itsenäisesti. Verkkopankki, tunnuslukulaitteet ja ylipäätään tietokone eivät ole kaikille vaihtoehtoja, ja aina on ihmisiä, joille niiden käytön oppiminen on mahdotonta. Jos samaan aikaan supistetaan kassapalveluita ja konttoriverkostoa, hankaloitetaan ikäihmisten ja muiden henkilökohtaista palvelua tarvitsevien elämää entisestään.

Vaikka rahaa voisikin nostaa esimerkiksi kaupan kassalta, on eri kaupoilla erilaisia käytäntöjä ja osa palveluista maksaa. S-kaupoista saa rahaa ainoastaan S-kortilla, K-kaupoissa taas tulee samalla ostaa jotain, että voi nostaa rahaa. Lisäksi rahan nostaminen kiireisten takanajonottajien hönkiessä niskaan ei välttämättä ole maailman miellyttävin – saatikka turvallisin – tilanne. On kieltämättä aika hullua, että joutuu maksamaan siitä, että pääsee käyttämään omia rahojaan.

Pankkiautomaatit- ja -kortitkin voivat olla ikäihmiselle liian hankalia käyttää. Pankkikortin ja verkkopankin käyttämättömyys voi olla myös taloudellinen kysymys, sillä tietokoneen ja yhteyksien hankkiminen voi olla suuri kustannus, etenkin jos ne hankitaan pienistä tuloista. Taannoin pienen paikkakunnan pankissa sivukorvalla kuulemani keskustelun yksi lause tiivistää pankkikyselyssäkin havaitsemamme ajatukset: ”Kun kaikilla ei ole sitä Internettiä”.

Mahdollisuus itsenäisyyteen

Jos keräämäämme aineistoa ja taloudellista hyväksikäyttöä miettii vielä laajemmassa mittakaavassa, tuntuu myös ikäihmisillä itsellään olevan huoli pankkien toiminnasta. Avoimissa vastauksissa kommentoitiin, miten pankkien konttoriverkoston pieneneminen ja kassapalvelujen supistus ovat kuin isku vasten kasvoja – ja vieläpä sellaisia kasvoja, jotka ovat olleet mukana rakentamassa hyvinvointiyhteiskuntaa sekä myös pankkien menestystä. Avoimissa vastauksissa yleensäkin oli hyvin paljon tunnetta mukana, mikä kertoo pankkiasioinnin tärkeydestä ja henkilökohtaisuudesta. Suurin osa ikäihmisistä myös kertoi suoraan haluavansa hoitaa pankkiasiansa itse. Tällöin se tulee heille myös taata, oli parhaiten onnistuva asiointitapa sitten mikä tahansa.